maanantai 26. syyskuuta 2011

Kotia etsii

Viime viikolla kasvattajalle palautunut Carondan Artturi, "Dalton", etsii uutta kotia. Dalton on avoin, reipas, itsenäinen tutkimusmatkaaja, jolle täytyy osata asettaa rajat ja opettaa malttia. Dalton on rokotettu ja sisäsiisti rakkaudella kasvatettu, vielä hieman kuriton jätkänpätkä. Kivekset ok. Ei yliherkkyyksiä. On ollut muutaman tunnin pätkissä yksin, eikä tuhoa huushollia kunhan jättää sallittua pureksittavaa. Hampaiden vaihtuminen käynnissä ja korvat hakevat vielä lopullista asentoaan. Rauhoittuu hyvin vieraaseenkin paikkaan, ei pelkää ääniä. Vahtimistaipumus alkaa nostaa päätään, ja saattaa murahtaa ulko-ovelta kuuluvalle kolinalle. Häntä heiluen ottaa silti sisääntulijat vastaan, vasten hyppimistä ei ole vielä kokonaan kitketty ;). Hihnakäytös työn alla. On asunut maalla, ja on nyt meillä pikkukaupungissa omakotitalossa. Tottunut autoiluun, kissoihin, lapsiin ym. normaalin elämän asioihin.

Ikää pojalla alle viisi kuukautta, eli elämä on vielä edessäpäin ja tästä saa muokattua vielä vaikka mitä :). Etusijalla kokemusta omaava, harrastava koti.

Ryhdistäytymisliike

Täytyy taas ryhdistäytyä tällä blogirintamalla :). Kotiin kasvamaan jäi pentueen pahisnarttu Alina "Kida", josta on kuoriutunut oikein rakastettava napero <3. Giftin poismeno jätti varmasti ikuiset jäljet, mutta lähiaikoina olen taas osannut iloita siitä että tämä tyttärensä jäi meille. Tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti ei olla Kidan kanssa tehty vielä mitään; jäljen, haun, tokon ja agilityn alkeita vähän "maisteltu" ja arjen käytöstapoja opeteltu.

Musta poika Albert, tätänykyä Karu, sai maailman parhaan kodin parhaan ystäväni luota Heiniltä Turusta.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Hiljaiseloa

Viime viikolla Gifti ja tyttärensä Pikku-Piina lähtivät yhdessä tapaturmaisesti sateenkaarisillalle. Asia on vielä erittäin arka, ja menee aikaa ennenkuin pystyn siitä puhumaan. Läheisimmät toki tietävät mitä on tapahtunut. Sattuu katsoa tämän blogin sivupalkin kuvia Giftistä, maailman urheimmasta äitikoirasta ja ihanasta perheenjäsenestä. Nyt äiti ja tytär ovat maallisen elämän tuolla puolen. Enkeleitä matkallenne! <3

Kotona on vielä kaksi pentua. Alina "Kida" jää nyt kotiin. Albert etsii tuttujen ja tutuntuttujen joukosta sitä Omaa Kotiaan. En ole enää valmis myymään Albertia kenellekään ventovieraalle. Pelottaa että poika "katoaa" jonnekin, enkä kuule siitä koskaan enää mitään...Alfons lähti tänään Keravalle Anitan ja Petrin silmäteräksi.

Haikeata hiljaiseloa... pentujen takia on pakko jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin... Suru on sanaton.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

10 viikkoa

Eilen tuli pennuilla 10 viikkoa täyteen, ja paljon on taas ehditty puuhastella. Ei paljoa ehdi koneella istumaan! Sunnuntaina saatiin taas paikkailla pentuaitausta, kun pentuset oli yhtäkkiä naapurin pihalla. Pentuaitaus alkaakin olla aikamoinen tilkkutäkki, kun lautaa lyödään lisää sitä mukaa kun mahdollisia karkaamisreittejä löytyy ;). Eihän nuo kauas lähde ja hienosti tulevat häntä ojossa kun niitä kutsuu jostain verkonraosta "pentu-pentuuu". Naapurisovun kannalta tietysti mukavampaa että pysyvät omalla pihalla :D. Sunnuntai-iltapäivällä tehtiin retki laavulle, josta ohessa kuvia. Retken jälkeen olikin auto täynnä väsyneitä ja likaisia kakaroita. Kuralammessa kun oli niin kiva polskia :D.


Eilen lähti uuteen kotiin Timon lempparipentu Alma the Kultapossu. Tyttö lähti Tiian tokokoiraksi Mikkeliin. Kamala kun näistä moni muuttaa niin kauas! Varmistui myös että Alfons muuttaa Anitan ja Petrin lenkki- ja harrastuskaveriksi Keravalle kunhan uudet omistajat palaavat Keski-Euroopasta. Vapaana on siis vielä musta Albert ja keltainen Alina, jotka myydään vain harrastaviin koteihin, sekä pinkki Piina.

Käykäähän kaikki kurkkaamassa myös oranssin sijoitusnartun Nikitan kuulumisia osoitteesta http://koiramaisuuksia.blogspot.com/!

Eilen käytiin taas illalla hihnalenkillä jokaisen kanssa ja Alfonsin ja Alinan yksittäislenkkien jälkeen ajattelin olla ajankäytöllisesti tehokas ja viedä Albertin ja Piinan yhteiselle kävelylle. Mikä arviointivirhe! Aluksi Albert oli sitä mieltä että "minähän en kävele", istui kuin tatti eikä liikkunut mihinkään. Ja samaan aikaan Piina pinkoo edestakaisin minkä hihna antaa myöden... Kun päästiin liikkeelle olin koko ajan solmussa ja kompuroimassa jomman kumman tai molempien kanssa ja lenkki huipentui vastaantulevaan räksyttävään koiraan, jolle Piina päätti pistää samalla mitalla takaisin. Albert lähti tietysti Piinan hömpötyksiin mukaan ja lopputuloksena Albert ja Piina tappeli keskenään siinä jalkakäytävällä. Kyllä hävetti!! Siitä kun selvittiin niin päästiin onneksi kunnialla kotiin, molemmat kulki suht hyvin rauhassa tien reunaa eteenpäin, eikä Piinakaan sinkoillut sinne tänne tonne. Joku ihana nainenkin tuli kysymään onko ne ihan kaksoset :). Albert oli heti menossa syliin pussaamaan ja Piina vain seisoi mun vieressä ihmettelemässä. Miten Piina voi olla niin erilainen kuin nuo 9 sisarustaan?? Piina oli myös viime viikolla Gifti-äipän hakutreeneissä mukana, ja oli tosi mielenkiintoista seurata, miten se kävi vain hakemassa vierailta ihmisiltä namit pois, kun taas Alina tunki jokaisen syliin pussaamaan ja puremaan. Piina on tosi selvästi yhden ihmisen koira, luulenpa että tästä kakarasta tulee sellainen "teen mitä tahansa oman ihmiseni vuoksi"-tyyppi.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Nimeni on Carondan!

Vihdoin ja viimein, 10kk odottelun jälkeen, kennelnimeni saapui!! Tämä on nyt siis Carondan A-pentue. Nimi juontaa siitä mistä oma koiraharrastukseni lähti, ensimmäisen oman koirani kutsumanimestä Ronda (Rontti). Koska olimme Rontin kanssa kuin paita ja peppu sen lyhyen aikaa jonka tämä valloittava persoona kanssani taivalsi, piti nimeen tietysti liittää myös oma lempinimeni Caro. Caro & Ronda = Carondan :). Toivon että jokainen kasvattini tulee olemaan omalle ihmiselleen yhtä Rakas kuin tämä Ensimmäinen Oma Koirani oli minulle.

Muutamia kyselyitä viidestä kotona olevasta pennusta on tullut, mutta edelleen naperoiset ovat vapaana ja etsivät sitä omaa kotiaan. Reippaita koiranalkuja on kuljetettu mukana sekä kaduilla että luonnossa, yleisötapahtumissa, tottis- ja hakutreeneissä ja jokaisessa mahdollisessa paikassa, mihin on vaan oma rajallinen aika ja voimat riittänyt. Mutta se oma aika ei millään riitä näille kaikille viidelle siinä määrin kuin mun mielestä pitäisi pennulle sitä yksilöllistä huomiota antaa, eli kaikki pentukuumeiset ystäväiseni voitte tulla helpottamaan oloanne hakemalla pentusia päivähoitoon katselemaan maailmaa :).

Nimeni on Albert, Carondan Albert.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Omaa Ihmistään Etsii

Peruutusten vuoksi pentuja on vailla sitä ikiomaa kotia nyt viisi.

Albert

Kovempi, dominoiva poika, joka herkästi komentelee. Taistelutahtoa vaikka muille jakaa. Ehdottomasti vain harrastavaan kotiin, osaomistus mahdollinen. Erittäin itsevarma pentu, joka ei turhia hötkyile. Paha suustaan. Saa matalalla murinalla muut kaikkoamaan ruokakupilta.
























Alfons

Lauman kiltti poika, hellyyttävä herkkä pusukone. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita toki tämänkin kohdalle sattuu, mutta myös aloittelevampi koiraihminen saa tästä itselleen kelpo kaverin. Käy muita paremmin myös pikkulapsiperheeseen. Pentueen rauhallisin, saattaa jopa miettiä hetken ennen kuin tekee. Ei välttämättä mene vaikka läpi harmaan kiven, eli ei paras mahdollinen vaihtoehto tavoitteellista harrastuskoiraa hakevalle.














 

 

Alina

Suht kova ja dominoiva tyttönen, jolta muut pennut saa kunnon ärinät jos erehtyvät häiritsemään nukkuvaa sisartaan. Roikkuu rätissä apinan raivolla. Ei mielellään perheeseen, jossa ennestään narttuja. Harrastavaan kotiin.
























Alma

Ihana ihmisrakas tyyppi, joka ei turhia herkistele. Itsenäinen ja rohkea solmujen avaamisen ja aitaverkon hajottamisen mestari. Itsevarma ja ahne pikku Kultapossu. Harrastuskoira-ainesta.






















Anelma

Ketterä ja sutjakka pikkupirulainen, joka kovasti yrittää näyttää isolta ja itsevarmalta. Kaunis kuin mikä. Vaatii omistajaltaan asiantuntemusta ja paneutumista, ei mene "siinä sivussa". Pentueen ainoa, joka ei avoimesti rakasta kaikkia ihmisiä, ennemmin ottaa yhden ihmisen omakseen. Tällä hetkellä selvästi minun perään. Terävä tyyppi, joka kyllä ilmoittaa olemassaolostaan, jos hänen mielestään touhuan liikaa muiden pentujen kanssa.


Väki vähenee (ja pidot paranee)

Nyt on pentulauma vähentynyt jo neljällä. Sijoitukseen Hyvinkäälle Pehkosten perheeseen meni oranssi narttu Amalia. Violetti tyttö Adalmiina, jonka alunperin piti mennä sijoitukseen, lähti Turkuun ihastuttamaan ja vihastuttamaan 10-vuotiasta rotutoveriaan Eviä. Viime hetken vaihtopäätös syntyi Adalmiinan pienemmän oloisesta "moottorista". Näin molemmat tytöt pääsivät kotiin, joissa taipumukset pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Juhannusaattona turkoosi poika Alfred lähti Minnan matkaan Lappeenrantaan ja eilen vihreä poika Artturi muutti Mynämäelle Suomisten perheeseen. Kiitos uusille omistajille kuulumisten kertomisesta! Jokaisen Omaan Kotiin muuttavan pennun kohdalla olen itkua nieleskellyt kun pieni lähtee maailmalle. Niin kauan näitä pikkuisia on täällä kuitenkin paapottu ja pyöritelty. Luopumisen tuskaa helpottaa toki se, että jokainen Omaan Kotiin muuttava pentu saa paljon enemmän yksilökohtaista huomiota kuin mitä itse pystyn tällaisessa laumassa antamaan. Yksitellen pentuja on roudattu pitkin kaikenmaailman tottiskenttiä ja maantienlaidan rekkaparkkeja, mutta ei noin isossa laumassa riitä vuorokaudessa tarpeeksi tunteja jokaiselle pennulle erikseen. Viime viikolla käydessämme Porissa oli jo kahdeksan pennun pissattaminen yksitellen hihnassa tien laidalla aikamoinen projekti...


Tänään käytiin vielä kotona olevien kuuden pennun kanssa pareittain Poroholman leirintäaluetta ihmettelemässä. Kiitos Hanna apukäsistä! Taitavat tulla äitiinsä ja kasvaa varsinaisiksi vesipedoiksi, sininen poika Alfons oli ainoa joka suhtautui veteen vain neutraalisti. Alfonsin mielestä kyllä jo hihnassa käveleminen oli niin protestin paikka, että enin huomio meni siihen että sai pennun kulkemaan eteenpäin... Myös musta Albert ja valkoinen Aapeli-poika oli sitä mieltä että hihnan kiinnittäminen pantaan tarkoittaa sitä että takamus isketään maahan ja istutaan tattina paikallaan kunnes taluttaja päästää hihnasta irti ja lähtee niin kauas kävelemään ettei pieni penneli uskalla jäädä yksin jököttämään... Alfonsia jänskätti pennuista eniten esim. vieressä kulkeva kuorma-auto. Taisi tulla äitiä ikävä, kun poika etsi kovasti Hannan Luna-rhodelta tissiä. Mukavan reippaasti kaikki suhtautuivat ihmisiin, autoihin, laituriin ym., jopa pinkki Anelma, jonka kohdalla vähän jännitin miten mahtaa sujua. Anelmasta ei tämän päivän perusteella uskoisi ollenkaan, että pidän sitä porukan outolintuna ja kahjona ninjana. Aapeli pääsi jopa golfautoon hetkeksi istumaan, keltainen Alina meinasi pussata ihmisvauvan kumoon ja kultapossu Alma taisi olla se innokkain vedessä lutraaja.

 
Tällä viikolla pennut ovat joutuneet vähän töihin jo ruokansa eteen, aamuruoan joutuvat etsimään pihalta, ja kylläpä pikkunenut tuhisevat innokkaasti sapuskan perässä. Pentuaitaus alkaa käydä liian tutuksi kun ovat tajunneet että maailma jatkuu myös aidan toisella puolen ja joukossa tietysti tyhmyys tiivistyy - viikonloppuna saatiin hakea pennelit naapurin pihalta ahmimasta kissoille jätettyjä savusilakan jämiä... Luulen että meillä on tänä kesänä myös huonoin karviaissato ikinä. Paras pentuaitauksen virike on ehdottomasti putki: siitä on niiiiin hauska juosta läpi, yli ja ali, ja käyhän se myös retuutettavasta purulelusta ja mukavasta varjopaikasta :D. Pahoittelut tuleville agilitykoiraohjaajille, että jo kasvattajan luona on opeteltu suorittaman putki hieman virheellisesti.